Tampereen Sanomat 15. tammikuuta 1878

"Telefoni.

Nykyisellä vuosisadalla on tiede edistynyt ihmeellisesti ja saattanut selville monta semmoista kohtaa, joista ennen ei voinut olla aavistustakaan. Ei siinä kyllä että sähkökoneen avulla metallilankoja myöten on silmänräpäyksessä taidettu lähettää tietoja paikasta toiseen, vaan nyt on ruvettu todellakin puhumaan sähkölennättimellä, niinkuin yhteinen kansa siitä jo tähän asti on kuullut.

Tämä tapahtuu koneen avulla, jota sanotaan telefoniksi. Se on vähäinen, korvan mukainen torvi, jonka sisällä on samanlaisia kalvoja kuin korvassakin. Sen sisä- eli soukempi pää yhdistetään sananlennätinlankaan, ja siellä, mihin tahdotaan puhua, on samanlainen torvi yhdistetty niinikään samaan lankaan. Hän joka tahtoo puhua, sovittaa suunsa torven leveämpään päähän, ja hän, jolle puhutaan, sovittaa samoin korvansa siihen torveen, joka hänen puolellansa on ja sanotaan erittäin tottumisella kuultavan sanat selkeästi, vaikka monen peninkulman päähän.

Sähkövoima tässäkin on vaikuttamassa. Sillä muutamat torven kalvoista ovat sellaista ainetta, joka panee sähkövoiman liikkeelle, niin että ääni, kuljettuansa lankaa myöden uudistuu eli kajahtaa sen toisessa päässä olevaan torveen. Alussa telefonilla vain laulettiin ja nuotit kuuluivat puhtaasti sinne, mihin lanka ja toinen torvi oli vedetty.

Mutta nyt, niinkuin sanoimme, on ruvettu puhumankin. Hbl kertoo, että telefonin kautta on sähkölankaa myöten Helsingin lennätinkonttuorista puhuttu Tampereen ja Porvoon konttuoreissa olevain henkilöin kanssa. Se kuului niin selvästi, että voitiin tuntea henkilöin äänet."