Aamulehti kirjoittaa 15.4.1882 pääkirjoituksessaan

"Ajanmukainen yhdistys sairashuoneiden ja niiden lääkärien välillä" kuinka on vaikeata saada nopeata lääkärinapua äkillisesti sairastuneille, koska sairashuoneet ovat yleensä kaupungin ulkopuolella ja lääkärit asuvat keskustassa.

"Tämä haitta nykyisen luonnontieteen ja nykyisten keksintöjen avulla voidaan kuitenkin helposti poistaa. Laitettakoon sairashuoneelle telefoni (puhelanka), joka on yhteydessä lasaretinlääkärin asunnon kera, ehkä kernaammin paikkakunnan keskitelefoniaseman kanssa, jonka kautta sairashuoneen palvelijasto voi tehdä ilmoittamisia lasaretinlääkärille ja heti kutsua häntä tarvittaissa, eikä ainoastaan olla yhteydessä ja kutsua häntä, vaan myöskin saada häneltä hänen suullisia neuvojaan ja määräyksiänsä vaikeimmissa taudin kohtauksissa ja vieläpä päälliseksi telefonin keskiaseman avulla etsiä häntä kaupungista hänen ollessaan potilaittensa katsontakululla. Kaupungissa holhottaviensa sairaiden asunnot saattaisi lääkäri edeltä kättä ilmoittaa sairashuoneen palvelijastolle. Telefoniyhdistys sairashuoneen ja sen lääkärin välillä kaikissa tapauksissa olisi tuiki tärkeä ja tarpeen vaatima. Toivoa sopii sen tähden, että lääkintöhallitus nyt, kun tämmöinen yhdistys vähäpätöisellä maksolla voidaan toimittaa, ei laiminlyö ryhtyä toimiin, joiden kautta kaikki maamme kruunun sairashuoneet laitetaan telefoniyhteyteen herrain lääkäriensä kanssa."