- Siinä missä tietotekniikan kanssa yhteiskunnassa muutenkin. Uusi
teknologia ei ole itseisarvo, vaan väline, joka tuo uusia mahdollisuuksia
edistää koulun tavoitteita. Kun mekaaninen osaaminen on hallussa, huomio
kiinnittyy sisältöön, vastaa opettaja Heikki Mäenpää Kangasalta.
Opetusministeriön laatima koulutuksen tietostrategia visioi lähivuosien
tavoitteeksi muun muassa, että "kansalaiset oppisivat hallitsemaan,
jäsentämään, arvioimaan ja jalostamaan kasvavaa tiedon tulvaa ja siten
hyödyntämään tekniikan uusia mahdollisuuksia". Ja koulustahan se alkaa.
Koulu pyrkii huolehtimaan siitä, että kaikki saavat peruskoulun aikana
tietotekniikan hyötykäytön perustaidot. Käytännössä se tarkoittaa
esimerkiksi tekstinkäsittelyä, tiedonhakua Internetistä ja omien tekstien
ja kuvien tuottamista tietokoneen avulla.
Liikkeelle lähdetään pikkuhiljaa kuten muussakin opetuksessa, lapsen
herkkyyskausien ja valmiuksen tahdissa. Ensin tehdään koneet ja niiden
peruskäyttö tutuiksi, sitten aloitellaan vaikkapa sähköpostikirjeenvaihtoa,
vähän myöhemmin etsitään Internetistä tietoja johonkin tehtävään, sitten
yhdistetään omaa tekstiä, verkosta löydettyä tietoa ja kuvaa ...
Yläasteella opitaan hiukan ohjelmointia, digitaalikuvan ja videon
käsittelyä, tehdään pieniä animaatioita, kehitetään verkkoon omia pelejä,
tehdään yhdessä verkkolehteä, pidetään yhteyttä ystäväluokkaan vaikka
toiselle puolelle maapalloa.
- Opettajan taidot ja käytettävissä oleva laitteisto vaikuttavat tietenkin
paljon siihen, miten paljon ja millaisia asioita oppilaat koulussa pääsevät
itse tekemään. Tampereen seudulla tilanne on kyllä yleisesti ottaen hyvä.
Opettajat ovat aktiivisesti hankkineet tietotekniikkataitoja, ja kaikilla
kouluilla alkaa olla Internet-yhteys, sanoo Heikki Mäenpää, joka on itse
ollut aktiivisesti tuomassa koulua tietoaikaan.
Pahiten tietotekniikan monipuolista käyttöä jarruttaa koneiden puute.
Esimerkiksi Tampereen kouluissa on 15 oppilasta yhtä konetta kohti.
- Parhaiten oppii, kun saa itse tehdä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta
treenata taitojaan kotona. Siksi kouluissa on oltava riittävä tekninen
varustus - tavoitehan on, että kaikki oppivat.
Tietotekniikka ei kuulu ala-asteen pakollisiin oppiaineisiin, vaan
opettajat tuovat esimerkiksi verkkotyöskentelyä opetukseen harkintansa
mukaan niihin aineisiin ja tehtäviin, joissa se edistää oppimista.
Nykyvanhempien nuoruudessa saattoi - ja yleensä pitikin! - luottaa siihen,
että se mitä oppikirjasta luki ja opettajalta kuuli oli luotettavaa ja
oikeaa tietoa. Kun tietolähteitä on verkko väärällään, tiedon luotettavuus
joutuu puntariin.
- Internetin ja muiden viestimien välittämä tiedon tulva on lapselle
aikamoinen pala. Hänellä ei ole edellytyksiä erottaa olennaista
epäolennaisesta eikä varsinkaan arvioida tiedon luotettavuutta. Eihän sitä
aina ole aikuisellakaan, mutta koulu voi opettaa sitä kenties kaikkein
tärkeintä: opi valitsemaan, ole valpas ja kriittinen, opi kysymään.
Heikki Mäenpään mukaan kotien rooli on tässäkin ratkaiseva.
- On hyvä vähän seurata, millaisen sisällön parissa lapset ja nuoret
kotikoneen ääressä istuvat ja ohjata valintoja kodin arvojen mukaan.
Innokkaimmat tarvisevat myös rajat ajankäytölle. Yhtä paljon aikaa muissa
harrastuksissa, vaikkapa ulkoillen, kuin koneen ääressä - se on hyvä
nyrkkisääntö kaiken ikäisille.
